Siisa Halla: Jokaisella on oma toipumisen tiensä

Raitistuminen vuonna 1995 oli Siisa Hallalle valtavan voimakas kokemus, uuden elämän alku. Pikku hiljaa raitistumisen myötä hänen mielessään kypsyi ajatus: – Haluan tehdä tätä työkseni. Siitä sai alkunsa pitkä rupeama ihmisten elämäntarinoiden kuulijana ja vierellä kulkijana.

 

Vierellä kulkijana

Siisa Halla aloitti ohjaajan työn Helsingin A-Killassa työskenneltyään ensin pitkään omassa raitistumisen paikassaan Kalliolassa sekä Myllyhoitoklinikalla.

– Muistan alkuajoilta marraskuisen lumimyrskyn, hän kertoo ja vilkaisee Malmin yhteisötilan ikkunaan. Nytkin on marraskuu ja ikkunan takana tuiskuaa.

Lumimyrsky vertautuu päihdepolitiikan myllerrykseen, josta Siisa kertoo olevansa huolissaan.

– En haluaisi kauppaan vahvoja alkoholijuomia. Se ei ole mielestäni mitään kyttäämistä, vaan tarvittaisiin monta sukupolvea, ennen kuin muutos suomalaisten alkoholinkäytössä tapahtuisi. Miksi riippuvuuden syntyminen pitäisi tehdä helpommaksi?

Hän on nähnyt, miten muutokset mielenterveyspalveluissa vaikuttavat heikossa asemassa oleviin ihmisiin, ja yksityishenkilönä hänellä on asiasta vahva mielipide:

– Laitoshoitopaikkojen vähentäminen on pöyristyttävää, koska avohoito ei vain riitä kaikille. Tämä aika on raskasta ihmiselle, joka on hukassa itseltään ja ilman verkostoja. Kaikilla ei ole kykyä eikä jaksamista hoitaa asioitaan.

– Tuntuu siltä, että ihmiset tarvitsevat kuulijaa ja vierellä kulkijaa, mutta myös yhä enemmän tukea erilaisiin käytännön asioihin. Melkein pitäisi olla professori, jos vaikkapa Kelan kanssa joutuu asioimaan!

 

Toipumisen ilo

Toisaalta Siisa Halla on saanut todistaa työssään hienoja toipumistarinoita, jotka tuottavat iloa.

– Mieleen tulee eräs nuori ihminen, joka koki tulleensa päihteidenkäytössä tienpäähän ja lähti hoitoon. Myöhemmin hän löysi työpaikan, ja hänelle kuuluu nyt hyvää.

Muutamien viime vuosien ajan Siisa on ollut mukana Helsingin A-Killan sekä pohjoisen psykiatria- ja päihdekeskuksen kumppanuustyössä, jota toteutetaan Malmin päihteettömässä yhteisötilassa. Yksinkertaisimmillaan Malmin yhteisötila on sen mahdollistamista, että kävijät saavat hyvinvointia ja terveyttä tavoitellessaan viettää arkea turvallisessa paikassa ja nauttia toistensa päihteettömästä seurasta, vertaisuudesta.

Aloittaessaan Siisa ajatteli, ettei kukaan biljardia pelaamalla raitistu. Nyt hän sanoo, että tärkeää on sekä toiminnallisuus että henkinen kasvu. Lisäksi on tärkeää pystyä tunnistamaan retkahtamisen vaarat.

Lopulta ei kuitenkaan ole mitään yleispätevää yhtä ohjetta, jonka hän pystyisi antamaan toipumista kaipaaville tai päihdetyötä tekevän järjestön työntekijöille ja vapaaehtoisille.

– Jokaisella on se oma tiensä. Toinen ihminen ei voi nopeuttaa tai hidastaa toipumista.

Siisa Halla on heitellyt lukemattomia kertoja noppaa Malmin yhteisötilassa. Jatsin pelaaminen on päihteetöntä arkea rennoimmillaan, ja pelituokioiden oheen on mahtunut monta tärkeää keskustelua.

 

Usko hyvään – reunallakin

Lumi jatkaa tuiskuamistaan ja Malmin yhteisötilan ”salista” alkaa kuulua vilkasta puheenporinaa, sillä on alkamassa päihteetön juhla. Siisaa odottaa huomisesta alkaen uusi elämänvaihe, eläkeaika.

Hänen terveisensä viimeisenä työpäivänään Malmin yhteisötilan kävijöille tiivistyvät yhteen sanaan: luottamus.

– Minulle itselleni luottamusta kuvastaa tällä hetkellä Samuli Edelmanin Reunalla-laulu. Ei saisi koskaan lakata uskomasta hyvään. Jos kaikki näyttää mustalta, teen kiitollisuuslistaa. Minulla on koti, ruokaa, puhtaat lakanat ja niin edelleen. Ne eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä, hän painottaa.

Lapsenlapset ovat Siisalle ykkösasia, ja tästä eteenpäin hänellä riittääkin heille enemmän aikaa. Lisäksi hänellä on muita suunnitelmia. On oman itse vuoro. On korkea aika tehdä enemmän oman hyvinvoinnin hyväksi.

Metsä on hänelle tärkeä voimanlähde. Hänen lempikasvinsa on vanha, elämää nähnyt puu. Pienestä pitäen hän on käynyt uimassa eräässä järvessä.

– Minulla on siitä järvestä kuva. Kuvassa järvi on tyyni, ja sen päällä on kuin ohut harso.

– Itsehoitoryhmissä käyn edelleen. Se on myös eläkkeelle jäämisen kohdassa tärkeää. Ryhmät ovat minulle henkisen kasvun paikkoja.

 

Eläkkeelle siirtymisen juhlan, kakkukahvien, puheiden ja halausten jälkeen Helsingin A-Killan puheenjohtaja Unto saattaa Siisan autolleen; kukkia ja lahjoja kun on niin runsaasti vietävänä kotiin. Kiitos Siisalle seitsemän vuoden työstä Helsingin A-Killassa ja antoisia eläkepäiviä!

 

 

Teksti & kuvat: MS

Julkaistu 28.11.2017