Kieltolaista ja ostajaintarkkailusta vertaistukeen ja yhteisöllisyyteen

Suomen satavuotiaan valtion päihdepolitiikan historia koostuu vauhdikkaista juonenkäänteistä – kieltolaista ostajien tarkkailijoihin ja keskioluen vapautukseen. Alituiseen kuohuntaan kytkeytyy myös Helsingin A-Killan taival, kuten Ville Eerola osoittaa Polkuja päihteettömyyteen –historiateoksessaan.

Kirjassa Kyösti Kaihovaaran ja muiden menneiden vuosikymmenien kiltavaikuttajien sitaatit ovat kiinnostavaa luettavaa ja vanhoista valokuvista huokuu mielekkään tekemisen meininki.

Kieltolaki, ostajaintarkkailijat, krapulahoito

Kieltolain todetaan Polkuja päihteettömyyteen -kirjassa epäonnistuneen 1930-luvulla, mutta vaikka alkoholin juominen laillistui, alkoholimyymälöissä käännettiin yhä pulloja etiketit seinään päin. 1940-luvulla alkoholin ostajien piti rekisteröityä tiettyyn myymälään, jotta palkatut ostajaintarkkailijat saattoivat valvoa heidän alkoholinkulutustaan. Laki ei tunnistanut alkoholismia sairautena.

Yhdysvalloista rantautuneet näkemykset alkoivat murtaa vanhoja tuloksettomia käsityksiä juopoista holhottavina ”huonoina” ihmisinä. Suomessa alettiin kehittää vapaaehtoisuuteen perustuvia hoitomuotoja, ja ryhmätoimintaa alettiin toteuttaa muuallakin kuin AA:ssa. Ensimmäiset A-klinikat perustettiin 1950-luvulla. 1960-luvulla riippuvuudesta kärsivä, mutta vielä työelämässä sinnittelevä henkilö saattoi päästä ennen työpäivää ”krapulahoitoon”.

Helsingin A-Kilta ry syntyi alkoholipolitiikan historiallisessa murroskohdassa. 1960-luvulla alkoholi nähtiin modernin elämäntavan airueena, mutta siitä koituvat haitat tulivat pian näkyviin. Yhdistyksen historiikki kertoo tarinan siitä, miten Helsingin A-Kilta on jo viiden vuosikymmenen läpi rohjennut kulkea omaa tietään luottamalla riippuvuussairaudesta kärsivän kykyyn toipua vertaistuen ja aktiivisen elämäntavan avulla.

 

Kyösti Kaihovaara vuonna 1982.

Rajanvedosta aktiiviseen yhteistyöhön

Varhaisina vuosinaan Helsingin A-Kilta rajasi identiteettiään muihin alkoholipoliittisiin toimijoihin nähden toisinaan hyvinkin voimakkkaasti. Sittemmin rajojen vetämisestä on päästy siltojen rakentamiseen ja aktiiviseen yhteistyöhön lukuisten mielenterveyttä ja päihdetoipumista edistävien tahojen kanssa. Kyösti Kaihovaaran sitaattia lainaten:

”Miksi muuten yleensäkään pitäisi rajoittaa esim. alkoholipoliittinen yhdistys ainoastaan jonkin määrätyn ”tunnusmerkin” omaavien henkilöiden yhteisöksi? Toimintaan saataisiin melkoisella varmuudella käyttökelpoista verta, kun jäsenistö koostuisi erilaisista, toistensa kanssa luontevasti toimeen tulevista henkilöistä.”

Suomen juhlavuonna Helsingin A-Kilta jatkaa ruohonjuuritasolla työtään ihmisten hyvinvointierojen kaventamiseksi. Yhdistys pitää Stean tuella avoinna Malmin päihteetöntä yhteisötilaa päihde- ja mielenterveystoipujille, järjestää Green Care -retkitoimintaa sekä tarjoaa Helsingin kaupungin tuella kokemusasiantuntijuutta kaikille asukkaille, joita mietityttää oma tai läheisen päihteidenkäyttö.

Lataa ja lue Ville Eerolan teos Polkuja päihteettömyyteen – Helsingin A-Killan viisi vuosikymmentä päihdepolitiikan pyörteissä

Luonnon hyvinvointivaikutukset on koettu todeksi monilla Helsingin A-Killan retkillä ja kasvimaatoiminnassa. Kuva Team Skutsin kumppanuusretkeltä Viikin lintumestoille toukokuussa 2015: Vesa Karsikas.

 

Malmin yhteisötilan toiminta