Rale on toiveikas ihminen, joka hakeutuu mielellään toisten seuraan, ideoi uutta ja viljelee omanlaistaan huumoria. Aina ei ole ollut niin: yökerhojen entisen bilekunkun polku on mutkitellut syvän masennuksen, pohjattoman yksinäisyyden, katkaisuhoitojen sekä laitos- ja sairaalajaksojen läpi. Mutta polku on tuonut tähän hetkeen, päihteistä vapaaseen elämäntapaan. Kiitollisuudentunne on niin suuri, että hän haluaa jakaa toivoa toisillekin.
– Nykyään olen oppinut kestämään myös elämään kuuluvat vastoinkäymiset, joita ennen pakenin päihteisiin. Elämä maistuu raakana, hän kertoo.
Raskaan työn raataja
Rale on paljasjalkainen stadilainen. Hän vietti lapsuutensa Ogelissa ja urheili paljon. Aikuistuttuaan hän alkoi viihtyä yökerhoissa.
– Olin bileiden kunkku, mutta en kaipaa sitä aikaa, sillä mihin se loppujen lopuksi minut vei?
Jo nuoruudesta alkaen sekä laittomat että lailliset päihteet olivat suuri osa elämää. Hän teki raskasta työtä, ja kova työtahti yhdessä riippuvuuden kanssa ajoi uupumukseen.
– Rahat loppuivat, sitten sairastuin masennukseen. Join kotona ja itkin. Tunsin olevani yksin, mutta en keksinyt muuta tapaa nollata oloani.
– Vuokra-asunnoista tuli häätöjä ja majailin kavereiden nurkissa ja yömajoissa. Kaipasin vain sitä, milloin voin taas ottaa viinaa.
Liian hyvä olo
Hän kävi läpi useita raitistumisyrityksiä ja retkahduksia, sairaalareissuja ja katkaisuhoitojaksoja, mutta ei ollut vielä valmis uuteen elämäntapaan.
– Kuvittelin hallitsevani kohtuukäytön…
Lopulta hän haki kolmatta kertaa kuntoutukseen Tervalammen kartanon kuntoutuskeskukseen ryhtyen tosissaan tavoittelemaan täysin päihteetöntä elämää. Kahden ensimmäisen raittiin vuoden aikana hän tunsi kolmesti parantuneensa alkoholismista ja kokeili vieläkin kohtuukäyttöä.
– Liian hyvä olo ja omavoimaisuus saivat uskomaan liikoja. Kaikki kolme kertaa päätyivät katkaisuhoitoon, koska en saanut juomista itse poikki. En käynyt vertaistukiryhmissä, koska ajattelin, että osaan itse ratkaista tämän ongelman.
– Viimeisen retkahduksen jälkeen pyysin apua, aloin käydä kahdentoista askeleen ryhmissä ja myönsin, että yksin en selviä.
Muutos
Viimeisen laitoshoidon jälkeen Ralen olo alkoi kohentua ja hän lähti kokeilemaan kuntouttavaa työtoimintaa. Tuskalliset kokemukset ja raitistumisyritykset luulotteluineen ja retkahduksineen ovat näyttäneet hänelle elämästä surullisen puolen, mutta sen takia hän myös ymmärtää ihmisiä, jotka kokevat samantapaisia asioita.
Vuoden onnistuneen raittiuden jälkeen alkoi tapahtua. Hän pääsi työskentelemään vertaisena Tervalammen kuntoutuskeskuksessa ja Ridasjärven kuntoutuslaitoksessa. Hän aloitti lähihoitajaopinnot Tervalammella ja työskenteli Helsingin A-Killassa vapaaehtoisena. Monena sunnuntaina hän avasi Malmin yhteisötilan oven, jotta Stadista löytyisi pyhäpäivinäkin paikka ihmiselle, joka kaipaa päihteetöntä seuraa ja vertaistukea.
Hän on työskennellut myös kokemusasiantuntijana. Kokemustaustansa vuoksi hän ymmärtää, että päihderiippuvuus ja sekä psyykkiset että fyysiset terveysongelmat muodostavat ihmiselle kokonaisvaltaisen hyvinvointi- ja luottamusvajeen. Miettiessään itseään vuosia sitten hän toteaa:
– Itsetuntoni oli täysi nolla. Päihderiippuvaisen ihmisen elämää eläessäni minulla ei ollut mitään muuta odotettavaa kuin että mistä saisin päihdettä ja milloin voisin taas juoda viinaa.
Uusi ihmeellinen elämä ja merkityksellisyys
Rale on edelleen ihmeissään siitä, miten huimasti hänen olonsa on raittiuden myötä kohentunut.
– Olin juonut tasapainoaistini huonoon kuntoon ja saanut vakavia rytmihäiriöitä. Kun myöhemmin raitistuttuani menin lääkäriin, lääkäri katsoi ekg-nauhaa ja minua kysymysmerkkinä: sama ukko, jonka aiemmin mittasin? Ei täällä enää mitään näy.
Myös itsetunto on parantunut takaisin kohdilleen.
– Sitä tuntee itsensä vapaaksi.
Hän kertoo kokevansa ja näkevänsä nyt enemmän siitä, mitä elämässä on ja mitä maailmalla tapahtuu. Hän nauttii erilaisista asioista, vaikka siitä, että on hieno talvi ja että vuodenajat vaihtelevat.
Seurallisen luonteensa hän kadotti vuosikausiksi päihteiden vuoksi, mutta on saanut oman itsensä takaisin.
– Raittius on tuonut minulle laajan sosiaalisen elämän kolmannen sektorin ryhmistä ja päivätoimintapaikoista. Minulla on uusi päihteetön ystäväpiiri.
Kokemusasiantuntijana Rale haluaa antaa ihmisille toivoa omalla tarinallaan.
– Jos pystyn jotenkin auttamaan toista, vaikka vaan kuuntelemalla ja kertomalla oman polkuni, se tekee myös omalle itsetunnolle paljon.
Yksinäisyyden luonne on myös muuttunut. Yksinäisyys ei enää ole hänelle juomista ja itkemistä, vaan hän nauttii siitä, että saa herätä aikaisin aamulla raittiina, siemailla kahvia rauhassa ja valmistautua päivään.
– Elämäni on muuttunut niin sosiaaliseksi, että joskus haluan jopa pitää kotona kalsaripäiviä. Aiemmin en uskaltanut tehdä niin, koska pelkäsin omaa päätäni.
Apua ja luottamusta
Rale toteaa, että Helsingissä on kyllä saatavilla apua ihmiselle, joka sitä haluaa ottaa vastaan.
– Itse olen käyttänyt monipuolisesti tarjolla olevan päihde- ja mielenterveysavun hyödykseni. Raitistuessani kävin myös retkahduksenestoryhmässä. Jatkan edelleen vertaistukiryhmissä käyntejä säännöllisesti.
– Jos ei uskalla hakea apua, se on väärää oman pään syöttämää asiaa, harhaluuloa, että minä olen muka ainoa, jolla menee näin huonosti ja että kukaan ei voi minua auttaa.
– Vertaisten antama tuki ryhmissä sekä myös Helsingin A-Killan päihteettömässä toiminnassa auttaa jaksamaan. Suosittelen ottamaan vastaan kaiken mahdollisen avun.
Malmin yhteisötilan tapahtumia